Hendrik Conscience

| syntymäpaikka = Antwerpen, Ranskan ensimmäinen keisarikunta | kuolinaika = | kuolinpaikka = Bryssel, Belgia | ammatit = kirjailija | arvonimi = - | äidinkieli = flaami | kansalaisuus = Belgia | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = flaami | debyyttiteokset = ''In’t wonderjaer 1566'' | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Hendrik Conscience (3. joulukuuta 1812 Antwerpen − 10. syyskuuta 1883 Bryssel) oli flaamilainen novellisti, uusflaamilaisen kirjallisuuden perustajia. Hän toimi ensin opettajana ja liittyi sitten vapaaehtoisena armeijaan. Sotapalveluksen päätettyään hän liittyi 1836 flaamilaisen kieliliikkeen kannattajiin ja toimi siinä aktiivisesti.

Conscience julkaisi 1837 ensimmäinen romaaninsa ''In’t wonderjaer 1566'', joka ensimmäisenä uuden kirjallisuuskauden teoksena herätti suurta huomiota. Vuonna 1840 hän sai kuninkaallisen eläkkeen, ja muutamia vuosia myöhemmin hänet nimitettiin Antwerpenin taideakatemian sihteeriksi. Kertomus ''Hoe men schilder wordt'' (1843) aloitti sarjan niitä pieniä hollantilaisen elämän kuvauksia, joiden alalla hän on mestari. Parhaita niistä ovat ''Siska van Roosemael'' (1844), ''De loteling'' (1850), ''Rikke-tikke-tak'' (1851) ja ''Het geluk van rijk te zijn'' (1855). Conscience nimitettiin 1868 Brysselissä olevan Wiertzin museon johtajaksi. Conscience on kirjoittanut myös romaaneja. Kootut teokset ilmestyivät 1867−1880. Wikipedian tuottama