Hans Fischer

Saksa | kansalaisuus = Saksalainen | sukujuuret = | tutkimusalue = Kemia | instituutti = Innsbruckin yliopisto
Wienin yliopisto
Münchenin teknillinen yliopisto | alma mater = Lausannen yliopisto
Marburgin yliopisto | ohjaaja =Emil Fischer | oppilaat = | tunnetut työt = Orgaanisten pigmenttien ja hemiryhmiä sisältävien yhdisteiden tutkimus | palkinnot = Nobelin kemianpalkinto (1930) | uskonto = | alaviitteet = }} Hans Fischer (27. heinäkuuta 1881 Frankfurt am Main – 31. maaliskuuta 1945 München) oli saksalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1930 klorofyllin tutkimisesta ja verihiukkasten kuten bilirubiinin ja hemiryhmän sisältävien yhdisteiden synteesistä.

Fischer opiskeli lääketiedettä sekä kemiaa ensin Lausannen yliopistossa ja myöhemmin Marburgissa. Hän valmistui vuonna 1904, ja vuonna 1908 hänestä tuli lääketieteen tohtori.

Aluksi Fischer työskenteli Münchenissä, josta siirtyi opiskelemaan Emil Fischerin johdolla kemiaa. Myöhemmin hän opetti lääketiedettä ja fysiologiaa Münchenissä. Vuonna 1916 hän siirtyi Innsbruckin yliopistoon lääketieteellisen kemian professoriksi. Innsbruckista hän siirtyi Wieniin 1918. Vuodesta 1921 aina kuolemaansa saakka hän toimi orgaanisen kemian professorina Münchenin Technische Hochschulessa.

Fischerin tärkeimmät tieteelliset työt koskivat veren ja sapen pigmenttejä, lehtivihreää sekä pyrrolia, yhdistettä, joka on näiden pigmenttien pohjana.

Fischer meni naimisiin Wiltrud Haufen kanssa vuonna 1935. Fischer teki itsemurhan 31. maaliskuuta 1945, kun hänen työnsä ja instituuttinsa tuhoutuivat Münchenissä toisen maailmansodan viimeisinä päivinä. Wikipedian tuottama