Hartmann von Aue

Hartmann von Aue, myös Owe, (n. 1160 – n. 1210) oli keskiyläsaksalainen minnelaulaja ja eepikko. Hänen runokertomuksensa ''Erec'' (noin 1185) ja ''Iwein'' (noin 1202) ovat osa kuningas Arthurin tarupiiriä, ja ne perustuvat ranskalaisen Chrétien de Troyesin kertomuksiin. ''Der arme Heinrich'' on vuodelta 1195.

Ensimmäisen eeppisen runoelmansa ''Erec'' Hartmann von Aue kirjoitti pian vuoden 1190 jälkeen. Seuraava oletetaan olevan ranskalaisen esikuvan mukainen legenda ''Gregorius'', Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat ''Der arme Heinrich'', joka perustuu saksalaiseen kansansatuun. Tarinassa kuolemansairas ritari pelastuu, kun neito uhrautuu hänen puolestaan, sekä ''Iwein oder der Ritter mit dem Löwen'' (ennen vuotta 1203), joka ''Erecin'' tavoin kuuluu Artur-kuninkaan tarustoon. Hartmann von Aue on niin sanotun hovieepoksen parhaita edustajia. Hänen kertojanlaatunsa on miellyttävä, kieli on sujuva, ja hänen tyylistään tuli seuraavan taide-eepoksen esikuva. Hartmann von Auen laulurunot eivät ole saaneet samanlaista arvostusta. Kriittisen laitoksen Hartmann von Auen teoksista on toimittanut Fedor Bech, ja se julkaistiin 1866–1869.

Chrétien de Troyes'n teosten mukaelmissa ''Erecissä'' ja ''Iweinissä'' aiheena ovat ritarin velvollisuuksien ristiriidat. Hartmann von Aue on Gottfried von Strassburgin ja Wolfram von Eschenbachim rinnalla kolmas merkittävä Saksan keskiajan eeppinen runoilija.

Uuno Kailaan suomentamia näytteitä Hartmann von Auen tuotannosta sisältyy antologiaan ''Saksan kirjallisuuden kultainen kirja'', WSOY 1930. * Gregorius eli hyvä syntinen: katkelma II laulusta: Gregorius joutuu luostariin * Gregorius eli hyvä syntinen: katkelma IV laulusta:Gregorius haluaa lähteä maailmalle * Gregorius eli hyvä syntinen: katkelma VII laulusta: Gregorius erakkona Wikipedian tuottama