Paul Kuusberg

Paul Kuusberg (30. huhtikuuta 1916 Tallinna – 21. tammikuuta 2003) oli virolainen kirjailija ja päätoimittaja. Kuusbergin teoksia on käännetty noin 30 kielelle, suomeksi romaanit ''Enn Kalmin kaksi minää'' (1964) ja ''Andres Lapeteuksen tapaus'' (1967).

Kuusberg työskenteli isänsä tavoin rakennusmiehenä Viron itsenäisyyden vuosina, kunnes liittyi 1940 puna-armeijan Viron armeijakuntaan koska kannatti Viron neuvostomiehitystä. Vuosina 1944–1946 hän toimitti divisioonan lehteä, josta alkoi pitkä toimittajaura. Kuusberg toimi ''Looming''-kirjallisuuslehden päätoimittajana 1957–1960 ja 1968–1976. Vuosina 1976–1983 hän toimi Viron neuvostotasavallan kirjailijaliiton johtokunnan puheenjohtajana.

Paul Kuusberg aloitti kirjailijanuransa vasta nelikymmenvuotiaana esikoisromaanilla ''Müürid'' (”Muurit”, 1957), joka kuvasi Viron työväenluokan vallankumouksellisen tietoisuuden kasvua 1930-luvun lopulla. Paljon parempana pidetään hänen toista romaaniaan ''Enn Kalmin kaksi minää'' (1961, suom. 1964), joka kuvaa puha-armeijan Viron armeijakunnan taisteluja nuoren sotamiehen näkökulmasta. Sotavuosista kertovat myös Kuusbergin romaanit ''Südasuvel'' (”Keskikesällä”, 1966) ja ''Üks öö'' (”Yksi yö”, 1973).

Kuusbergin toinen suomennettu romaani ''Andres Lapeteuksen tapaus'' (1963, suom. 1967) kuvaa entisen rintamaupseerin rappiota sodanjälkeisissä oloissa ihanteettomaksi hyödyntavoittelijaksi. Romaanissa ''Vihmapiisad'' (”Sadepisarat”, 1976) Kuusberg yhdistää edellisten romaaniensa teemat neljän koulutoverin kautta nähdyiksi.

Kuusbergin tuotantoon kuuluvat myös omaelämäkerrallinen novellikokoelma ''Vabaduse puiestee'' (”Vapauden puistokatu”, 1971) sekä novellikokoelmat ''Naeratus'' (”Hymy”) ja ''Meie kiisul kriimud silmad...'' (”Meidän kissalla vinot silmät”).

Vuonna 1966 Kuusberg sai tasavaltansa ansioituneen kirjailijan ja vuonna 1972 kansankirjailijan arvon. Vuonna 1971 hän sai Friedebert Tuglas -palkinnon. Wikipedian tuottama