Dmitri Mamin-Sibirjak

thumb|175px|Dmitri Mamin-Sibirjak 1880-luvun valokuvassa. Dmitri Narkisovitš Mamin-Sibirjak (, oikea sukunimi ''Mamin''; 6. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1852 Permin läänin Verhoturjen kihlakunnan Visimo-Šaitanskin tehdas – 15. marraskuuta (J: 2. marraskuuta) 1912 Pietari) oli venäläinen kirjailija.

Dmitri Mamin-Sibirjak syntyi papin perheeseen. Hän opiskeli Permin pappisseminaarissa sekä Pietarin yliopistossa, jonka hän joutui taloudellisista syistä jättämään kesken. Kirjailijan ensimmäiset teokset ilmestyivät vuonna 1875. Hän tuli tunnetuksi Uralin vuoritehtaiden elämästä kertovista romaaneista ''Privalovskije milliony'' (”Privalovin miljoonat”, 1883), ''Gornoje gnezdo'' (”Vuoripesä”, 1884), ''Dikoje štšastje'' (”Mieletön onni”, 1884), ''Tri kontsa'' (”Kolme loppua”, 1890), ''Zoloto'' (”Kulta”, 1892) ja ''Hleb'' (”Leipä”, 1895) sekä kertomus- ja kuvauskokoelmista ''Uralskije rasskazy'' (”Uralin kertomuksia”, 1888–1901) ja ''Sibirskije rasskazy'' (”Siperian kertomuksia”).

Mamin-Sibirjak kuvaa työväestön ja kapitalistisen porvariston elämää realistisesti 1860–1880-lukujen vallankumousliikkeen näkökulmasta. Hänet tunnetaan myös historiallisista ja omaelämänkerrallisista teoksista ''Tšerty iz žizni Pepko'' (”Piirteitä Pepkon elämästä”, 1894) ja ''Iz daljokogo prošlogo'' (”Kaukaisesta menneisyydestä”, 1902) sekä lastenkirjoista ”Metsästäjä-Eemeli” (''Emelja-ohotnik'', 1884), ”Talvehtiminen Kylmäjoella” (''Zimovje na Studjonoi'', 1892), ”Harmaakaula” (''Seraja šeika'', 1893) ja ”Pikku Leenan satuja” (''Aljonuškiny skazki'', 1894–1896). Wikipedian tuottama