Mao Dun

thumb|upright|Mao Dun 1940-luvun kuvassa. Mao Dun (; oik. Shen Yanbing, ; synt. Shen Dehong, ; 4. heinäkuuta 1896 Tongxiang, Zhejiang – 27. maaliskuuta 1981 Peking) oli kiinalainen kirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja.

Mao Dun sai sekä klassisen että nykyaikaisen koulutuksen. Hän opiskeli Pekingin yliopistossa ja työskenteli vuodesta 1916 lähtien Shanghaissa oikolukijana, toimittajana ja kääntäjänä. Mao Dun toimitti 1920-luvun alussa kirjallisuuslehti ''Xiaoshuo yuebaota'', oli perustamassa kirjallisuuden tutkimuksen seuraa ja osallistui pohjoisen sotaretkeen vuosina 1926–1927. Hän liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen ja tuli tunnetuksi marxilaisena kirjallisuusteoreetikkona, jonka näkemykset realismista vaikuttivat kokonaiseen kirjailijasukupolveen. Vuonna 1930 hän osallistui vasemmistokirjailijoiden liiton perustamiseen.

Mao Dunin 1920-luvun lopussa kirjoittama proosatrilogia ''Shi'' (”Pimennys”) kertoo kiinalaisen nuorison osallistumisesta vallankumouksen eri vaiheisiin. Vuoteen 1930 sijoittuva romaani ''Ziye'' (”Keskiyö”) kuvaa laveasti eri yhteiskuntaluokkien elämää, ulkomaista miehitystä, lakkoja ja talonpoikaiskapinoita. Lukuisissa kertomuksissaan Mao Dun käsittelee maaseudun taloudellisia vaikeuksia ja levottomuuksia. Hänen tärkein romaaninsa Kiinan–Japanin sodan ajalta, ''Fushi'' (”Rappio”), arvostelee voimakkaasti Kuomintangin hallitusta, mutta sisältää myös kerrontateknisiä innovaatioita. Kaikkiaan kirjailija julkaisi 1930- ja 1940-luvuilla kuusi romaania ja 16 kertomus- ja proosakokoelmaa.

Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen Mao Dunista tuli maan kulttuuriministeri. Hän toimi aktiivisesti kirjallisuuden ja taiteen alalla, mutta lakkasi kirjoittamasta kaunokirjallisuutta. Mao Dun erotettiin virastaan vuonna 1964, minkä jälkeen hän ei esiintynyt julkisuudessa. Vuonna 1978 hänet valittiin Kiinan kirjailijaliiton puheenjohtajaksi. Kirjailijan muistelmat ilmestyivät vuonna 1981.

Kiinan arvostetuin kirjallisuuspalkinto on nimetty Mao Dunin mukaan. Wikipedian tuottama