Nikolai Pogodin

Nikolai Fjodorovitš Pogodin (, oikea sukunimi ''Stukalov'', Стука́лов; 16. marraskuuta 1900 nykyisen Donetskin alueen Gundorovskajan kylä – 19. syyskuuta 1962 Moskova) oli neuvostovenäläinen näytelmäkirjailija.

Nikolai Pogodin syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän työskenteli vuodesta 1920 lähtien paikallislehtien toimittajana ja vuosina 1922–1932 ''Pravdan'' kirjeenvaihtajana.

Pogodin oli aikansa tunnetuimpia neuvostoliittolaisia näytelmäkirjailijoita. Hänen näytelmiensä aiheet liittyvät maan ajankohtaisiin tapahtumiin. Niistä ensimmäinen oli ensimmäisen viisivuotiskauden rakennustyötä kuvaava ''Temp'' (”Vauhti”, 1929), jossa ei ole yksittäisiä sankareita tai koko näytelmän läpäisevää juonta. Perinteisempää psykologista lähestymistapaa edustaa ''Aristokraatteja'' (''Aristokraty'', 1934), jonka aiheena on rikollisten ”uudelleenkasvatus” Vienanmeren–Itämeren kanavan vankileirillä. Lenin-aiheinen ''Kiväärimies'' (''Tšelovek s ružjom'', 1937) sai Stalin-palkinnon vuonna 1941. Se muodostaa yhdessä näytelmien ''Kremlin tornikello'' (''Kremljovskije kuranty'', 1940) ja ''Tretja patetitšeskaja'' (”Kolmas pateettinen”, 1958) kanssa trilogian, joka sai Lenin-palkinnon vuonna 1959. Kirjailija osallistui näytelmillään muun muassa Stalinin henkilönpalvontaan, 1940-luvun lopun ”kosmopolitismin” vastaiseen kampanjaan sekä Stalinin kuolemaa seuranneeseen kulttuurielämän vapautumiseen. Hän laati myös käsikirjoituksia elokuviin, joista Ivan Pyrjevin ohjaama ''Kubanin kasakat'' (''Kubanskije kazaki'', 1950) sai Stalin-palkinnon.

Pogodin toimi Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsenenä sen perustamisesta aina kuolemaansa saakka. Vuosina 1951–1960 hän työskenteli ''Teatr''-lehden päätoimittajana. Kirjailija on palkittu kahdella Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1949 hänelle myönnettiin VSFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimi. Wikipedian tuottama