Erwin Stresemann

pienoiskuva|Erwin Stresemann Erwin Stresemann (22. marraskuuta 1889 Dresden – 20. marraskuuta 1972 Berliini) oli saksalainen eläintieteilijä.

Erwin Stresemann oli apteekkari Richard Stresemannin ja tämän vaimon Marien poika. Hän opiskeli vuodesta 1908 alkaen luonnontieteitä, erityisesti eläintiedettä, Jenassa, Freiburgissa ja Münchenissä. Hänet promovoitiin filosofian tohtoriksi 1920 Münchenin yliopistossa.

1921 hän sai assistentin viran Berliinin eläinmuseossa ja 1924 alkaen museon lintutieteellisen osaston johtajana. 1930 hän sai professorin arvon ja 1946–1959 hän oli ''Zoologischen Museum der Humboldt-Universität Berlin''in johtaja. Hänen työnsä oli esimerkkinä monille nuoremmille tiedemiehille, muun muassa Ernst Mayrille ja Bernhard Renschille.

Stresemann oli Saksan lintutieteellisen yhdistyksen (''Deutschen Ornithologen-Gesellschaft'') pääsihteeri, puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja. Hän oli ''Journal für Ornithologie''n päätoimittaja 1922–1945. Stresemann oli eräs 20. vuosisadan kaikkein merkittävimpiä lintutieteilijöitä.

Stresemannin tieteellinen tuotanto oli hyvin laaja. Hän kuvaili ja nimesi lukuisia lintuja, muun muassa pikkuvarpusen alalajin ''kansuensis'' 1932. Hänen kunniakseen on nimetty useita lintulajeja: valkoposkikotinga (''Zaratornis stresemanni''), isosukastapakulo (''Merulaxis stresemanni''), raitavatsakipuaja (''Hylexetastes stresemanni''), bougainvillenmesikko (''Stresemannia bougainvillei''), etiopiannaakka (''Zavattariornis stresemanni'') ja malaitanrilli (''Zosterops stresemanni''). Wikipedian tuottama